torstai 16. huhtikuuta 2015

Home sweet home

Netin vihdoin toimiessa centerillä kunnollisesti pääsee taas päivittelemään asioita tännekkin! 
Reissusta rähjääntyneenä (tai ainakin minä, hieman) vihdoin kotona Benonissa. Oli kiva olla reissussa, mutta ai jesus ku on mukava olla täällä taas. J jo kertokin meijjän matka reittiä, joten en käytä aikaa siihen. Nähtyä tuli erilaisia kaupunkeja kuin Benoni ja hyvä niin, saa hieman erilaista näkökulmaa millainen tämä maa ja kulttuuri on. Cape Townissa kun ei esimerkiksi oltu ainoita valkoihosia tyyppejä kävelemässä kadulla, kun taas täällä kotona ollaan. Cape Townissa kovasti itseä hämmensi kaupungin kaksi puolta, hop on hop off bussin kyydissä päästiin näkemään rikkaiden aluetta missä oli hulppeita rantataloja ja kaikki näytti kalliilta. Toisella puolella porukkaa asui kadulla ilman mitään. Tämä oli tälle tytölle vaikea yhtälö ymmärtää. 
Durbanissa asusteltiin hostellissa joka oli kävely matkan päässä rannasta. Kun mentiin bussilla yhdelle marketille, oli kyllä vähän jännittävää kun kadulla oltiin jälleen ainoat valkoihoset. Kaikki valkoihoset hengaili sielä rannalla, mut heti ku meni keskustaan päin, vaan tunma ihosia. 

Loman jälkeen taas töihin normisti tai niin mä luulin. J tuli siis koulun puolelle ja R meni päiväkodin puolelle. Paljon lapsia pääsi oikeeseen kouluun joten tää eka viikko loman jälkeen on ollu vähän sekavaa aikaa. On järjestelty näitä kahta luokkaa täällä uudelleen. Ens viikolla pääsee varmaan paremmin taas vauhtiin työn teossa, ku tää uus jakso lähtee vaan käyntiin. 

On kyllä ollu kiva päästä taas tekeen töitä näiden lasten ja nuorten kans. Tuntuu että joka päivä pääsee jollain tavalla eteen päin jonkun kanssa, ihan vaan vaikka tutustuu paremmin johonkin nuoreen. Oon käyny mielenkiintosia keskusteluja voluntäärien kanssa ja nuorten kanssa. Voin kyllä sanoo että oon oppinu paljon itestäni ja siitä miten nuorten kanssa toimitaan. Ja oon saanu enemmän rohkeutta toimia nuorten kanssa, oon nimittäin ollu epävarma niiden kanssa. Tai pikemminki Suomen nuorten kanssa. Täällä nuoret on helpommin lähestyttäviä kuin kotona Suomessa. 

Pahoittelut pitkästä kirjotuksesta, mutta onhan viime kerrasta jo melkeen kolme viikkoa!

Odotan innolla mitä viimmeset  neljä viikkoa tuo tullessaan. Palaillaan, terkut kotiin kaikille! :)


-E-

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti