Kolme viikkoa jäljellä! Hui!
Viimme viikonloppuna lauantaina Kids Havenilla oli Talen Show. Se oli siis kaikille lapsille ja nuorille, asui sitten villagessa tai centerillä. Esitykset oli pääosin tanssia ja laulua, mukana oli myös runon lausuntaa. Paikalla oli myös tuomaristo joka päätti eri kategorioista kärkikolmikon. Palkintoina oli mm. liput elokuviin, karkkia, erilaisia paketteja joissa oli kuulokkeita, aurinkolaseja...
Kaikin puolin tosi mukava päivä, hieman pitkä vaan. Mahtavia esityksiä ja kaikilla tuntui olevan hauskaa. Yhdessä oleminen ja tekeminen, sehän se tärkeintä on, ja toisten tukeminen.
Tällä viikolla oon saanu oman pikku projektin loppu ajaksi. Tai niin mä ainakin ite sen ajattelen. Tässä luokassa missä J:n kanssa ollaan apuopettajina, saattaa olla nuoria jotka ei osaa niin kovin hyvin lukea tai kirjottaa. No yksi poika sitten, n 15-16v tuli multa ite rohkeesti kysymään että voisinko mä auttaa sitä kirjottamaan ja lukemaan. Vastasin että totta kai. Eilen sitte alotettiin ja huomasin että meijjän pitäis alottaa perus jutuista. No mä kävin koulun kirjastosta ettiis kirjottamisen ja aakkosten alkeis kirjoja joita voisin hyödyntää tämän pojan kans. Tänään niistä oli todellakin apua, ja tuntui et päästiin ees vähän eteen päin.
Tää on itelle ihan mahti juttu että saa auttaa jotain näin tärkeissä jutuissa, yritän parhaani että saisin opetettua tälle pojalle edes jotain. Mutta aikaan on vähän. Olin kyllä tosi otettu että tää poika uskalsi kysyä suoraan rohkeesti multa apua. Todella surku vaan käy tätä poikaa sillä se ei koskaan tuu pääsemään kouluun, pelkästään jo iänkin puolesta. Täällä 15v on se raja.
Eilen ja tänään huomasin että se oikeesti yrittää ja haluaa oppia, mutta kuka täällä ehtii keskittyä pelkästään sen auttamiseen ja opettamiseen? Ei kukaan. Välillä en ymmärrä miksi tälläisia ns menetettyjä tapauksia ei auteta, vaan ne ketkä on menossa kouluun saa enemmän apua ja "huomiota". Me oltais voitu esim alusta asti autella ja keskittyä niihin ketkä tarvii enemmän apua. Kun sen sijaan auteltiin niitä ketkä on menossa kouluun. Välillä itelle on vaikeeta ymmärtää miten kouluun meneminen ja pääseminen ei oo itsestään selvää ja se on vaikeeta. Sitte se että vaikka haluaa kouluun niin ei pääse. Voi todellakin sanoa että on OIKEASTI onnekas kun on syntynyt Suomeen ja saa käydä koulua, vaikka se ei aina kivaa olekkaan. Täällä se on selventynyt itelle enemmän ja enemmän.
Käykää kouluja, olkaa onnellisia siitä että teillä on mahdollisuus siihen. Mahdollisuus oppia uusia asioita muusta maailmasta. Mä ainakin olen onnellinen tällä hetkellä kaikesta opetuksesta ja ohjauksesta mitä elämäni aikana olen saanut. Ja jos teillä on mahdollisuus auttaa jotain jossain mikä on teille itsestään selvää, auttakaa. Älkää kyselkö ja ihmetelkö miksi tai ekkö muka osaa. Se on iso juttu sille toiselle kysyä, pieni juttu sulle auttaa.
Kuvia ei ei nyt laitella kun netti täällä on temppuileva ja niiden latauksessa menee niin kauan. Joten koittakaa kestää näiden pelkkien tekstien kanssa!
Palaillaan!
-E-
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti