Eka viikko takana, kello on kahtakytvaille kymmenen ja moon ihan naatti. Tällä viikolla moon menny nukkumaan joka päivä ysiltä, jostain se Nukku Matti aina tuloo siihen aikaan. Tää on ollu tosi raskas viikko, ihan huisin raskas. Kaikki pitää opetella ihan alusta, mihinkään ei voi mennä yksin, paitsi vessaan ja omaan huoneeseen. Vielä tällä hetkellä voisin sanoa, että tää on mun juttu. Ihania ihmisiä ja kaunis maa, vaikkakin huisin paljon surullisia sieluja. Jotenkin huono omatunto, kun itellä on kaikki niin hyvin ja täällä lapset asuu kadulla. Vaikeeta olla täällä, paljon helpompi Suomesta käsin voivotella, kun ei tarvitse ite nähdä tätä kaikkea. Musta on hienoa olla täällä, samalla niin hurjan vaikeaa.
Ainoa paikka, missä saa oikeasti levätä on oma huone ja "isojen" poikien talo, muutoin on aina joku, joka haluaa tehdä rastoja, kysellä Suomesta, leikkiä, hipsutella, olla lähellä. Pidän siitä kovasti, mutta on se rankkaa.
Kauniita unia ja oman kullan kuvia <3
-R
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti